JORSAKIN MUISTOISSA OLEVAT KOIRAT
Seuraavat koirat ovat aina muistoissamme. Joko ne ovat siirtyneet paremmille metsästysmaille tai sitten emme enää voi käyttää koiraa jalostukseen.
Vihatin Iines (2002-2011)
Iines oli kenneltoimintamme kantakoira. Sanat eivät vielä muodostu kertomaan miten fantastinen koira "rouva/mamma" Iines olikaan. Se elo päättyi traagisesti kesken hirvenhaukun hirven potkaisuun. Onneksi koira ei kärsinyt yhtään vaan menehtyi välittömästi. Iineksestä meille jäi useita jälkeläisiä, joista Ellestä odotamme kovasti uutta sukupolvea.
Cimillan Gösta Gigolo (2003 - 2011)
Galle oli meidän ensimmäinen göötti ja vei heti meidän sydämemme. Toista tuollaista koirapersoonaa ei voi elämänsä aikana kohdata. Gallesta meille jäi sentään tyttären tytär Jorsakin Hertta.
Jorsakin Dana "Brie" (2007-)
Brie oli ensimmäisestä gööttipentueestamme, jonka isänä on Galle ja emänä Juuli. Emme kuitenkaan teeetääneet Briellä pentuja ja koira siirtyi sijoitusperheen omistukseen.
Jorsakin CaRA (2007-)
Cara on ensimmäinen harmaa sijoituskoiramme. Emme kuitenkaan teeettäneet sillä pentuja ja koira on siirtynyt sijoitusperheen omistukseen.
Jorsakin Dixi "Yoda" (2007-2010)
Yoda oli ensimmäisestä gööttipentueestamme, jonka isänä on Galle ja emänä Juuli. Vaikka koira asui Pudasjäri-Rovaniemi-akselilla yhteistyö sijoitusperheen kanssa sujui ongelmitta. Yoda teki meille yhden pentueen, johon syntyi yksi prinsessa keväällä 2010: Jorsakin Hertta, isänä Handskes Bror Lustig "Tarmo".
FIN S MVA Tridens Ossa "Åsa" (2006-)
Åsa hankittiin Ruotsista yhdessä Kirkkonummella asuvan Issen kanssa. Åsa oli ja on ihanan avoin, ystävällinen, seurallinen ja aa-aah aivan ihana gööttineiti. Valitettavasti se jouduttiin steriloimaan ja siten sen jalostuskäyttö jäi haaveeksi. Åsan ihanuuteen tutustuttani halusin sen siskon jälkeläisen itselleni. Näin Fanny tuli meille ja toivotaan sen pääsevän jatkamaan sukujaan.
Kruunun Kallion Pipsa (2005- )
Pipsa hankittiin ajatuksena saada kenneliin toinen jalostuslinja. Pentulaatikossa neiti ihastutti meidän äärettömän ihanalla luonteeltaan. Se oli ensimmäisenä vastassa ja sikkarasilmäisenä katseli pää kallellaan meitä "mitä tehtäisiin"? Luonteen avoimuus ja naurava fiilis näkyi Pipsa joka päivä. Ensimmäinen hirvihaukku Pipsalla oli sen ollessa vasta 4 kk:n ikäinen. Ensimmäisen kesän aikana Pipsalle käheytyi ääni emmekä tarpeeksi nopeasti ottaneet sitä tosissamme. Sille äityi krooninen äänihuulten tulehdus, jotka sitten loppujen lopuksi poistettiin. Hirvityöskentely oli aluksi erinomaista, mutta sitten se hiipui pariksi vuodeksi. Muihin kennelin koiriimme nähden koira ei ollut niin sitkeä ja ääni jäi leikkauksen jälkeen heikoksi. Niinpä jätimme haaveet käyttää sitä jalostukseen ja koira sai uuden kodin liperiläisen pariskunnan luota.
Jorsakin topi (2004 - 2007)
Lyhyeen loppui hieno hirvikoirapersoona. Iso-Topi oli ensimmäinen kasvattimme ja siten säilyy aina muistoissamme. Syntyessään se oli jo suuri ja kasvoikin 58 cm korkeaksi. Jäivät näyttelyhaaveet jo ennen koiran ollessa junnuikäinen. Ensimmäisenä syksynään hirvisonni pääsi uhkailemaan liian lähelle nuorta koiraa ja seuraavana syksynä kipinä koiralle syttyi vasta kun se laitettiin emänsä kanssa työskentelemään. Sen jälkeen se olikin takuuvarma työskentelijä. Luovuimme koirasta kun olimme vakuuttuneita sen saavan erinomaisen kodin muualta. Valitettavasti Topi menehtyi hirvikoirille äärimmäisen harvinaiseen mahalaukun kiertymään koiran ollessa vain 3 vuoden ikäinen.
Jere (1991 - 2006)
Jere oli ihannekoira. Se oli tosi mussukka kotona rakastaen rapsutuksia yli kaiken ja pysyi pihapiirissä täysin vapaana. Kun metsästystamineet ilmestyivät isäntien päälle, se tiesi että nyt metsään. 8-vuotiaana se jäi enemmän kotikoiraksi, kun sillä oli ensiksi paha nenäpunkki (ei löytänyt edes ruokakuppiaan) ja seuraavana syksynä se joutui tyräleikkaukseen. Muutama hirvi sille vielä ammuttiin, mutta siirrettiin sitten eläkepäiville. Oma poikamme kasvoi Jeren mukana. Heillä kun ei ollut ikäeroa kuin 2 kk.
Peukaloisen Tepa (1999 - 2003)
Tepa oli esimerkillisen kaunis narttu. Lonkat AA ja silmät ok. Luonteeltaan itsenäinen ja ylväs. Myyriä, rottia, hiiriä eikä kissoja meidän tontilla ei kovin pitkään vieraillut. Niistä Tepa piti huolen. Myyrätuhot olivatkin melkoiset, kun Tepa jouduttiin lopettamaan. Hirvimetsällä Tepa oli keskinkertainen. Ensimmäinen kaato oli jo ensimmäisenä metsästyspäivänä 8 kk ikäisenä. Kahtena syksynä juoksu lopetti hyvin alkaneen kauden. Tepa oli pennusta lähtien arka koville äänille ja vanhemmiten arkuus muuttui vihaisuudeksi.
Tella (1987- 1990)
Tellan ura loppui siihen, kun komea hirviuros hyökkäsi sen päälle. Tella säilyi vahingoittumattomana ja isäntä sai hirven kaadettua, mutta merkkilaukaukset Tella kuuli kotipihasta käsin - niin kovasti se juoksi kotiin. Sen koommin se ei mennyt lähellekään hirvieläintä.
Kruunupään Tessu (1979 - 1993)
Todellinen hirvikoira. Intoa ja taitoa oli paljon, mutta ääni käheytyi leikkiessään Romeota. Eläkepäiviäkään hän ei okein suostunut viettämään, vaan nähdessään talon miehet punaisissa liiveissä löntysteli hirvihallille odottelemaan, kun miehet olivat vasta aamukahvilla.
Leni (1978 - 1986)
Koirapersoona totta tosiaan. Sarjakuva-hahmossa Ressussa ja Lenissä oli hyvin paljon samaa. Siis muutakin kuin että molemmat olivat beagleja. Näin jälkeenpäinkin ihmettelen, miten metsästyskoira- ja seurakoira voivat olla samassa paketissa. Lenin kohdalla se vain oli niin.